Löysin tämän netistä ja ajattelin laittaa tännekkin, joikaisen pitäisi lukea tämä!

Tuore kapteeni hyppäsi kannelta vaatteet yllään ja juoksi veden halki. Entisenä hengenpelastajana hän piti katseensa pelastettavassaan ja suuntasi rannan ja veneen välissä uimassa olleen pariskunnan luo. “Luulen, että hän kuvittelee sinun olevan hukkumaisillaan” mies sanoi vaimolleen. He olivat räiskytelleet vettä toistensa päälle ja nainen oli kirkunut. Nyt he kuitenkin vain seisoivat hiekkasärkällä kaulaa myöten vedessä. “Olemme kunnossa. Mitä hän tekee?”, nainen kysyi kiusaantuneena. ”Olemme kunnossa!”, mies huusi huitoen kapteenia pois.  “Pois tieltä!” kapteeni karjaisi uidessaan hämmästyneen pariskunnan välistä. Parin takana, vajaan kolmen metrin päässä, heidän yhdeksänvuotias tyttärensä oli hukkumaisillaan. Päästyään turvallisesti veden pinnalle ja kapteenin syliin, tyttö purskahti itkuun: “Isi!”

Mitä sellaista viidentoista metrin päässä ollut kapteeni huomasi, mitä tytön isä ei voinut aavistaa vain kolmen metrin päästä? Hukkuminen ei ole raju tapahtuma pärskimisineen ja avunhuutoineen, kuten useimmat ihmiset olettavat. Tarinan kapteenilla oli takanaan asiantuntijoiden antama koulutus ja vuosien kokemus hukkuvan tunnistamisessa. Tytön isä puolestaan oli oppinut miltä hukkuminen näyttää katsomalla televisiota. Jos kuljet vesillä tai veden äärellä (tämä koskee jokaista meitä) varmista, että tiedät mitä tunnusmerkkejä etsiä, kun ihminen joutuu veden varaan. Ennen kuin tyttö huusi itkuisesti: “isi”, hän oli ollut hiljaa.

Entisenä rannikkovartioston pintapelastajana tämä tarina ei yllättänyt minua. Hukkuminen on lähes aina petollisen hiljainen tapahtuma. Huitomista, pärskimistä ja huutamista, jota olemme oppineet television ansiosta odottamaan, tapahtuu harvoin tosielämässä.

Vaistomainen hukkumisreaktio (The Instinctive Drowning Response) – tohtori Francesco A. Pian käyttämä nimitys – on ihmisen vaistomainen tapa välttää todellista tai kuviteltua tukehtumista vedessä. Se ei näytä siltä, mitä useimmat ihmiset odottavat. Siihen liittyy hyvin vähän roiskeita, ei käsien huitomista, eikä minkäänlaista avunhuutoa.

Tilastojen mukaan USA:ssa alle 15-vuotiaiden lasten kuolinsyistä hukkuminen on toisella sijalla heti liikenneonnettomuuksien jälkeen (2006). Noin 750 lapsesta, jotka hukkuvat ensi vuonna, puolet hukkuu vajaan 25 metrin päässä vanhemmistaan tai muista aikuisista. Kymmenessä prosentissa noista tapauksista aikuinen katselee hukkumista tietämättään. Hukkuminen ei näytä hukkumiselta. Tohtori Pian artikkelissa Coast Guard’s On Scene Magazinessa on kuvattu vaistomainen hukkumisreaktio seuraavasti:

1. Harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta hukkuva ihminen ei fysiologisesti pysty huutamaan apua. Hengityselimet on tarkoitettu hengittämiseen kun taas puhe on toissijainen tai päällekkäinen toiminto. Hengityksen on toimittava ennen kuin puhuminen onnistuu.
2. Hukkuvan ihmisen suu nousee ja laskee vuorotellen vedenpinnan ylä- ja alapuolelle. Hukkuvan ihmisen suu ei ole veden pinnan yläpuolella riittävän pitkään, jotta hän ehtisi hengittää ulos, hengittää sisään ja huutaa apua. Kun hukkuvan ihmisen suu on pinnan yläpuolella, hän hengittää ulos ja sisään nopeasti suun alkaessa jo painua takaisin pinnan alle.
3. Hukkuva ihminen ei huido apua. Hän levittää vaistomaisesti kädet sivuilleen ja painaa niillä veden pintaa vasten. Painamalla veden pintaa alas, hukkuva yrittää kammeta kehoaan ylöspäin, jotta voisi nostaa suunsa vedestä ja hengittää.
4. Vaistomaisen hukkumisreaktion aikana ihminen ei voi tietoisesti hallita käsivarsiensa liikkeitä. Veden pinnalla kamppaileva hukkuva ihminen ei voi pysäyttää uppoamistaan eikä tehdä vapaaehtoisia liikkeitä kuten heiluttaa käsiään apua pyytääkseen, siirtyä pelastushenkilöstön luo tai kurkottaa pelastusvälineitä kohti.
5. Vaistomaisen hukkumisreaktion aikana ihmisen keho on vedessä pystyasennossa, eikä hän tee näkyviä potkimisliikkeitä. Hukkuvan ihmisen taistelu veden pinnalla kestää 20–60 sekuntia ennen uppoamista, ellei koulutettu hengenpelastaja ehdi apuun.

Tämä ei tarkoita, että apua huutava ja huitova ihminen ei olisi todellisessa hädässä. Hän kokee paniikkia. Sitä ei aina esiinny ennen vaistomaisen hukkumisreaktion alkamista. Paniikki ei kestä kauaa, mutta toisin kuin todella hukkuvat, nämä uhrit voivat silti avustaa omaa pelastamistaan. He voivat tarttua köysiin, heitettyihin pelastusrenkaisiin jne.

• Tarkkaile näitä tunnusmerkkejä, kun henkilö on vedessä:
• Pää on syvällä vedessä, suu on veden pinnan tasolla
• Pää on takakenossa, suu on auki
• Katse on lasittunut ja tyhjä, henkilö ei kykene tarkentamaan katsettaan
• Silmät ovat kiinni
• Hiukset ovat otsalla tai silmien päällä
• Ei käytä jalkojaan – on pystyasennossa
• Hyperventiloi tai haukkoo henkeään
• Yrittää uida johonkin suuntaan, mutta ei pääse eteenpäin
• Yrittää kääntyä selälleen
• Näyttää kiipeävän näkymättömiä tikkaita

Jos joku putoaa veteen ja kaikki näyttää olevan kunnossa, älä ole liian varma. Joskus yleisin merkki hukkumisesta on, että henkilö ei näytä hukkuvan. Hukkuva voi näyttää vain polkevan vettä ja katselevan ylös kannelle. Yksi tapa varmistua on kysyä:​​”Oletko kunnossa?” Jos hän pystyy vastaamaan, hän todennäköisesti on. Jos hän vain tuijottaa takaisin, sinulla voi olla alle 30 sekuntia aikaa auttaa. Ja vanhemmat – vedessä leikkivät lapset metelöivät. Kun he ovat hiljaa, mene paikalle ja selvitä, miksi.