Kuinka moni kokee olevansa kiusattu? Olen tullut itse siihen tulokseen että aivan liian moni, joskus se jopa menee liian pitkälle ja kiusattu päätyy yrittämään itsemurhaa. Tuntuukohan kiusaajista se hyvälle..? Olisi kiva saada näihin kysymyksiin vastaus mutta, luulen että en tule koskaan saamaan.

Kuinka moni kokee olevansa kiusaaja? Minun mielestä harva tai no harva sen ainaki myöntää. Yleensä syy on että, on *tylsää, *huvikseen ym. Toisaalta kiusaajat luulevat olevansa kovia mutta, luulevat väärin.. Kiusatut ovat kovempia, mietit varmaan juuri nyt että *miten niin? No kiusatut ovat kestäneet kiusauksen fyysiset ja henkiset teot ja on edelleen siinä. Tiedän se voi jättää henkilöihin traumoja, toisia se vaan vahvistaa. 

 

Kiusaajat saavat yleensa kiusattuun pysyviä jälkiä, oletko ajatellut sitä? Se jota kiusasit ala- ja/tai yläkoulussa kärsii siitä luultavasti loppu elämänsä jollaki tapaa.

 

Kiusatuilla on monenlaiset kasvot... toisia kiusataan hetki, joitakin vuosia..

 

Mitä mielihyvää kiusaajat saavat kiusaamisesta? Kiusaajat kiusaa viattomia ihmisiä jotka on ehkä ujoja, arkoja, syrjittyä, erilaisia ym.  Sellaisia joita on helppo alkaa kiusaamaan.

Itse kuulun kiusattujen puolelle, minua on alettu kiusaamaan toisella luokalla... ja on kiusattu aina sitte ysin loppuun saakka. Yläaste oli ehkä rankempaa aikaa sillon se vaikutti opisteluun paljon, lintsasin, koulu ei kiinostanut ja olin paljon minulle tärkeän ihmisen kanssa, ystävä kuitenki. Äiti ei hyväksynyt tätä henkilöä me oltiin kuulemma huonoa seuraa toisille, mistä äiti sen tiesi?! Olin iloinen, onnellinen hänen seurassaan ja se oli huonoa seuraa? Olimme kuin paita ja peppu, erottamattomat olipas vaikea sana. 

Olin silloin vain onnellinen hänen seurassaa, muu maailman sulkeitui unohdin sen kauheat kiusaamiset hetkeksi. 

Olen toki käyny kouluja yläasteen jälkeenkin. Ei minua enään kiusata, ainakaan samalla tavalla kuin ennen. Olen sellainen kun olen ja YLPEÄ siitä, jos et hyväksy semmoisena kun olen se on oma häpeäsi.